Ruoveden maisema
maalauksia 20.8. –7.9.2014
Markku Arantila & Krista Kortelainen
Viidestä akvarellista koostuvassa teoksessa Toisten mailla etsimme tapaa ja mahdollisuutta maalata yhdessä. Laidoilla on kummankin itsenäiset maalaukset, niitä seuraavissa toinen kommentoi toisen aloittamaa teosta ja keskimmäisessä teemme tasa-arvoista yhteistyötä. Teos on siis askelsarja yhdestä ajatustavasta ja käsialasta toiseen. Olimme toistemme mailla.
Maalauspaikka oli Pekkalan kartano Ruovedellä, jossa olimme kartanon vieraina maalaamassa kartanon maisemia, silloinkin toisten mailla.Me emme ole lähtökohdiltamme varsinaisia maisemamaalareita, meidän työskentelymme sisältö on muualla kuin objektiivisessa havainnoinnissa. Työskentely Pekkalan kartanossa oli meille kutsuva polku tottumustemme ja erillisyyksiemme ulkopuolelle.
Elina Försti
Maalauksissani väreissä hehkuvat ladot paljastavat, kehystävät ja rajaavat värimaalauksen keinoin rakennettuja näkymiä. Aiheella ei ole keskeistä merkitystä maalauksissani, tärkeämpänä koen mielestäni sen miten kuva esittää kun sen mitä se esittää. Kuitenkin lato voimakkaana elementtinä tuo maalauksiini jopa fyysiseltä tuntuvan jännitteen joka mahdollistaa värien vahvan käytön.
Tiina Lamminen
Olen maalannut Ruovedellä seitsemän vuoden ajan, eniten Pekkalan lahtea. Vaikka maiseman ääriviivoista on tullut minulle tuttuja, työskentelen aina havainnosta. Toisinaan oleskelen päivän maisemassa. Silloin merkitsen luonnokseni värin muistiin seuraavana päivänä tai joskus vasta pitkänkin ajan kuluttua. Koska maalauskohteeni on säilynyt samana, on se syventänyt suhdetta paikkakuntaan. Olen oppinut tuntemaan ihmisiä ja toisia maisemiakin sekä kiinnostunut alueen taiteilijoista ja taidehistoriasta.
Olen myös huomannut, että maalatessani muita minulle merkityksellisiä maisemia, kuten Seehausen am Staffelseen maisemaa Baijerissa tai Mártelyn maisemaa Etelä-Unkarissa, paikasta huolimatta työstän kuitenkin vain yhtä maisemakuvaa.
Timo Partanen
80-luvun puolivälissä aloitin innokkaana, vähäiset taidot omaavana teinipoikana lähiympäristöni kuvaamisenRuovedelläRuhalan kylässä. Tein sen piirtämällä ja maalaamalla. Myöhemmin palasin mutkien kautta tämän aiheen äärelle ja se on vaikuttanut työhöni siitä lähtien. Kuvia on vuosien varrella tullut ja mennyt. Jotain on kuitenkin säilynyt samana. Maalatessani maailma tuntuu hetken ajan ehjältä ja kokonaiselta. Siitä löytyy aina uusia puolia. Valot ja varjot vaihtuvat, vedet, tuulet ja ilmat liikkuvat. Maisema on tuttu mutta tuntematon ja siksi kai haluan palata siihen aina uudelleen. Kuva jää merkiksi hetkestä, jolloin aika katoaa ja on vain nyt.
Angela Stauber
As a painter I am interested in depth and materiality of colour. Themes like space or the contrast between closeness and distance often occur in my paintings. I always paint what I see in front of me atmy studio. I don’t work with photographs or from my phantasy. With this artistic approach I definemyself in a long painting tradition in which also Gabriele Münter or Ellen Thesleff are involved.
The residency in Finland wasinteresting for me, as I paintedthe depth of the landscape there. As I have always had a studio in acity and have painted what is there, I could not paint a broader view. But for years I have longed to experiment with the infinite space in painting. One year ago the white or black canvas became part of the picture. The colour only covers some parts of the gessoed canvas. Therefore the ground –the canvas – is something like an undefined space already. I wanted to go further with this development in Finland. As I like working in series I painted just the same view from a landscape in different times of the day.
Markus Tuormaa
Minulle pihka on maalia, joka on peräisin maisemasta, jota haluan teoksillani myös kuvata. Tärkein maalini on metsistä itse keräämäni kuusenpihka. Sen lisäksi maalaan vartavasten taidemaalarin käyttöön tarkoitetuilla luonnon pihka-aineilla. Eri puiden pihkoista saatavia hartseja ja tärpättejä käytetään maalien sideaineina ja ohentimina. Näitä ovat esimerkiksi ranskalainen tärpätti, joka valmistetaan Välimeren rannikkomännystä, maalausnesteessä käytettävä venetsian tärpätti, joka on lehtikuusenpihkaa ja sekä maalausnesteessä että loppuvernissana käytettävä dammarhartsi, joka valmistetaan aasialaisista Dipterocarpacae-sukuun kuuluvista puulajeista. Olen aiemmin maalannut ikkunoihin pihka-aineilla kuvia, joiden läpi ikkunan takana olevan maiseman valo suodattuu ja värjäytyy pihkan väriseksi. Ruoveden maisema -näyttelyyn tein kuitenkin teoksia, jotka ovat oikeastaan maisemamaalausten sijasta maisemaan maalaamista. Olen maalannut pihka-aineita takaisin puiden runkoihin. Pyrin kohtaamaan maiseman, joka sisältyy keräämääni kuusenpihkaan tai Taidemaalariliiton kaupasta ostaamaani pullolliseen ranskalaista tärpättiä sekä purkilliseen venetsian tärpättiä. Väriä tärkeämpää näissä maaleissani on tuoksu. Olen työskennellyt itselleni tärkeillä paikoilla. Näistä yksi on Ruovedellä Murolenkosken läheisyydessä sijaitseva Kissasaari, joka oli Ellen Thesleffin suosima maalauspaikka, hänen ulkoilma-ateljeensa.
